Marraskuussa tapahtuu

Marraskuun retki suunnataan Salokylän laavulle sunnuntaina 18.11.2012 klo 9.30 alkaen. Tapaamme laavulla puoli kymmenen jälkeen.

Laavulle pääsee joko autolla tai kävellen Salokylän koululta, matkaa noin kilometri. Ajo-ohje laavulle löytyy täältä. Polkua pitkin ei rattailla pääse, joten kukin voi tulla laavulle omaan tahtiin.

Ohjelmassa on ainakin tikkupullan paistoa, joten mukaan tarvitaan lautanen helpottamaan pullan syöntiä sekä puukko/perhe, jotta saadaan pullatikut tehtyä.

Mukaan  puukon ja lautasen lisäksi säänmukainen ulkoiluvarustus ja omat eväät, makkaranpaisto onnistuu taas nuotion äärellä. 

Ilmoittautumiset osoitteeseen perhepartio at gmail piste com jotta tiedämme ketä odottelemme pullan paistoon.



-Hanna & Katja 

Syksyn kirpeät terveiset!

Mauuu....!

Mistä tietää, että on aika lähteä perhepartiotouhuihin?

Tietenkin, kun aurinko paistaa, sää on syksyisen kirpeä ja pienet jalat eivät millään malta odottaa että pääsisivät patikoimaan! Niinpä minäkin kaivoin pipon päähäni ja lähdin mukaan.

Lokakuun retkemme suuntautui Harinjärven rannalle. Patikoimme sinne kuuden perheen voimin 

Paloaukean päiväkodilta.  

Minä pääsin onneksi rattaiden kyydissä, niin kuin monet pienimmistä retkeilijöistä.

Osa retkeilijöistä kulki ihan omia polkujaan. Mitä seikkailijoita!


Mielelläni olisin kyllä minäkin ihaillut näkymiä korkealta ”vuorelta”, johon isommat pojat kiipesivät,

mutta

miten minä olisin sieltä päässyt pois?


Varmaan kierimällä…

Järven rannalla isit sytyttivät nuotion sillä aikaa kun me pohdimme yhdessä, mitä luonnossa saa tehdä ja mitä ei sarjakuvien avulla. 

Sitten alkoi aarrejahti! 

Etsimme kaiken näköisiä aarteita luonnosta ja teimme niistä jokainen oman  taulun. 

Vasaroimaankin pääsi...

(varo-varo sormeasi!)

 ....jos vaan mäen "laskemiselta" ennätti. 

(Huiiiii, mitä kyytiä sieltä tullaan!)

Nuotio hiljensi pienet retkeilijät makkaran paistoon ja eväiden syöntiin niin että aikuisetkin ehtivät hieman turinoimaan tulevista suunnitelmista.

Päätimme aamupäivän yhteisesti sisaruspiiriin ja lähdimme kukin omaa tahtia paluumatkalle. 

Kyllä alkoikin jo ramasta. Urheasti tallustimme kuitenkin takaisin lähtöpaikalle. 

Ihan kaikki eivät jaksaneet valvoa perille asti, kun taas muutamilla intoa riitti vielä niin,  ettei olisi malttanut millään lähteä parkkipaikalta kotiin. 

Metkoja olivat minunkin mielestäni tuo tykit!

Ensi kerralla kuulemma leivomme ja paistamme tikkupullaa! Kuinkahan se onnistuu...

Maltan tuskin odottaa! 

Näenhän sinutkin silloin? terv. Kisu