Pullantuoksua Salokylältä

Pullantuoksuiset terveiset Salokylältä!

Oli mukava taas nähdä vanhoja ja uusia perhepartiolaisia retkellä Salokylän laavulla perhepartion marraskuisella retkellä. Sään harmaus ei meitä haitannut, vietimme taas rattoisan aamupäivän yhdessä puuhailemalla.

Minulla oli tuomisenani tällä kertaa kaikille kuudelle perheelle salaperäinen pussi. Pienen ihmettely jälkeen lapset keksivät hienosti, että jauhojahan pusseissa oli (ja vähän muutakin pulla-ainesta). Olihan tikkupullakerta!

Ensimmäisenä piti aikuisen kanssa vuolla tikkupullalle paistotikku. Jännittävää touhua! Vuolemnen sujui kuitenkin hienosti, eikä ensiapulaukkuakaan tarvittu.

Pussiin piti lisätä pieni määrä vettä, jotta siitä saataisiin taikinaa. Sitten piilotettiin pussi lämpimään paikkaan (povitaskut ja lastenvaunut olivat kovasti käytössä), jotta taikina nousisi.

Taikinan kohotessa ehdimme hienosti tutkimaan, millaisia puita lähellä kasvoi. Opin, että sen valkorunkoisen puun nimi oli koivu. Männyssä oli korkealla neulasia ja sitten oli vielä se matala puu – kataja. Joulukuusen minä jo tunnistinkin. Puuhippa ei kyllä ollut minun lajini, lapset olivat paljon minua vikkelämpiä.

Takaisin leivontahommiin. Pullataikinaa kierrettiin tikun ympärille ja eikun paistamaan. Kun pulla irtosi hyvin tikusta oli se syömävalmista.  

Paistoimme myös makkaraa ja nautimme eväistä, kuten tapana on ollut. Ja ne tikkupullat: kyllä, hyvin maistuivat. Minun pullassani oli rapsakka kuori, mutta sisälmys maistui herkulliselta!



Ensi kerralla vietämmekin pikkujouluja. Pienet ystäväni saattavat kuulemma saada silloin kaulaansa partiolaisen harjoitushuivin- vau!

terv. Kisu